Hyvä tietää lihasta

Lihassa on runsaasti hyvin imeytyvää rautaa, jota punaisessa lihassa on eniten. Lihasta saa myös sinkkiä, seleeniä ja magnesiumia. Lisäksi liha on hyvä B12-vitamiinin lähde. Siipikarjanliha on vähärasvaista. Punainen liha on sen sijaan rasvaisempaa ja siitä tulisikin valita vähemmän rasvaa sisältäviä vaihtoehtoja.

Punaista lihaa on sian, naudan, lampaan ja riistaeläinten liha. Lihavalmisteita ovat muun muassa makkarat, nakit ja leikkeleet.

Terveellisyys, taloudellisuus ja ympäristö

Osta lihaa, jonka alkuperän ja tuotantotavan tiedät. Lihasta syntyy suurin osa ruuan ympäristövaikutuksista, joten sitä tulee syödä vain kohtuudella. Terveys- ja ympäristösyyt puoltavatkin lihan kohtuukäyttöä.

Hyvä muistisääntö on syödä monipuolisesti lautasmallin mukaan.

Lihaa ei tarvitse sisällyttää jokaiselle aterialle eikä sitä tarvitse aina käyttää suuria määriä. Kannattaakin harjoitella monenlaisten ruokien valmistusta sekä erilaisten lihojen ja ruhonosien käyttöä.

Eläinten hyvinvointi koostuu fyysisestä ja psyykkisestä terveydestä, normaalista kasvusta sekä hyvästä hoidosta. Hyvinvointiin voidaan vaikuttaa eläimen pito-olosuhteilla, hoidolla, käsittelyllä ja eläinjalostuksella. Eläinlääkäri käy tilalla suunnittelemassa eläinten terveydenhoitoa yhdessä kasvattajan kanssa.

Hyvinvoiva eläin tulee olla aina tavoitteena eläintuotannossa. 

Syötävää lihaa ei ole olemassakaan, ellei eläin ensin kuole. Eläimet teurastetaan teurastamossa. Liha on teurastetun eläimen lihasta. Lihaa on eniten raajojen seudulla ja selässä. Eläinten painosta suurin osa muodostuu lihasten painosta.

Ruokaketjussa työskentelee eläinten kasvattajien lisäksi monia muita asiansa osaavia ammattilaisia, kuten eläinauton kuljettajia, teurastajia, lihamestareita ja kaupan myyjiä. Näiden lisäksi ruoka-ala työllistää myös esim. eläinlääkäreitä, laborantteja ja tuotekehittäjiä.